Tutkin rajoja, jotka kulkevat luonnon ja kulttuurin välissä, rajoja, jotka erottavat minut muusta sekä jakolinjoja, jotka risteävät omassa itsessäni. Katson kauhistuneena rajaa, jossa tavallisuus vaihtuu poikkeustilaksi ja jonka tuolla puolen järjestelmät romahtavat. Valokuva on väline, jolla näitä rajoja tarkkailen ja tutkin. Valokuvaaminen on keino kohdata maailmassa oleva toinen ja huomata rajojen häilyvyys. Hetkellä, jolloin painan kamerani laukaisinta, syntyy jälki, jonka kamerani edessä oleva piirtää valoherkkään materiaan. Samalla tuo jälki piirtyy minuun ja, valokuvan välittämänä, myös kuvan katsojaan. Näin ollen, valokuva ei ole ainoastaan ulkoisen maailman todistuskappale, vaan tapahtuma, johon osallistun yhdessä kuvatun ja katsojan kanssa.
I explore the boundaries between nature and culture, the limits that separate me from what is outside myself, and the dividing lines that intersect within my own being. I gaze in horror at the threshold where normality gives way to a state of exception, beyond which systems collapse. Photography is the medium through which I observe and investigate these boundaries. It is a way of encountering the other in the world and recognising the fluidity of boundaries. At the moment I press the shutter release, a trace is created: the subject before my camera inscribes itself onto a light-sensitive surface. At the same time, that trace is inscribed within me and, mediated by the photograph, within the viewer as well. Thus, a photograph is not merely a document bearing witness to the external world, but also an event in which the depicted subject, the photographer and the viewer all participate.